perjantai 31. lokakuuta 2014

Bändiä vai ei?

Me ei tosiaan olla vielä päätetty, haluttaisiinko jonkinlainen bilebändi soittamaan. Olen ollut yhdissä häissä, joissa bändiä ei ollut, jolloin musiikkia soitettiin spotifyn kautta. Sekin mielestäni toimi ihan hyvin! Ihmiset sai käydä laittamassa omia suosikkejaan soimaan ja väkeä kyllä tanssilattialla riitti. Mutta silti kutkuttaisi ajatus bändistä vetämään ainakin muutama setti! Toisiko se enemmän fiilistä alkuun, kun on livemusaa? Ainakin se olisi mielestäni juhlavampaa, jos bändi paikalle saataisiin. Loppuillastahan voisi laittaa spotifyn soimaan, jolloin saataisiin kaikille mieleisiä biisejä!

Ehkä suurin ongelma tässä saattaa olla budjetti. Kahdella opiskelijalla ei ole varaa kaikkeen, joten onko tämä se kohta mistä kannattaa tai ei kannata leikata? Toiseksi, en tiedä päästäisiinkö M:n kanssa ikinä yhteisymmärrykseen siitä, millaisen bändin haluaisimme.. :'D Meillä on kuitenkin melko erilainen musiikkimaku! Löytyisikö sellaista joka vetäisi rock-henkisiä biisejä ja toisaalta myös hyviä hittejä ja hempeitä balladeja?
Muutama valssikin pitää luultavasti vetäistä alkuun, sillä äiti oli kauhuissaan jos ei yhtään valssia kuulla :D Ja isäni on harrastanut kilpatanssia, joten pitäähän mun päästä myös tallomaan varpaita isä-tytär tanssissa..

Kovasti on mietityttänyt myös jo ensimmäisen tanssin biisivalinta. Meillä on yksi "oma" biisi, mutta sen sanoitus ei mun mielestä oikein sovi ensimmäiseksi tanssiksi. Vai onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos se on meille merkityksellinen? Jostakin netin uumenista voisi varmaan löytyä myös jotain listoja hyvistä vaihtoehdoista?  Miten te olette valinneet omanne? Ehdotuksia saa laittaa kommentteihin niin biiseistä, kuin hyvistä (ja edullisista) hääbändeistäkin, arvostaisin niitä kovasti!

Millähän sitä jaksaa odottaa vielä reilun vuoden tätä hetkeä ;) Pukukin kuvassa on aika bueno!


Nyt taidan käpertyä viltin alle juomaan kupillisen kuumaa teetä ja rentoutua rankan opiskeluviikon jälkeen. Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Värimaailmaa ja koristeluita

Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että meidän teemavärinä voisi olla violetti. Nyt kuitenkin jostain syystä mietityttää, että uskallanko päättää väriä vielä lopullisesti? Talviteema rajoittaa mielestäni värimaailmaa aika paljon, mutta joka tapauksessa on tulossa paljon valkoista ja jonkin verran hopeaa. Violetti olisi kuitenkin mielestäni talviteemaan sopiva, sekä romanttinen väri. Mutta olen huomannut, kun suunnittelen jotain, violettia tulisi ihan liikaa kaikkialle. Sitä en kuitenkaan halua! Olenkin pohtinut, että violettia voisi ainakin näkyä kukissa, kynttilöiden koristehiekassa ja omassa kimpussani. Monet tuovat väriä kaitaliinalla, mutta jostain syystä ajatus kaitaliinasta ei sytytä mua yhtään? Tuntuu että niitä on kaikilla ja mulla on nyt joku vaihe päällä etten halua sellasta mitä kaikilla muillakin on.. :D

Maljakoista olenkin jo päättänyt sen verran, että jokaiseen 8hlö pöytään tulee tällaiset Ikean maljakot:
Maljakoihin olen suunnitellut, että jokaisen pohjalle tulisi koristekiviä, upottaisin violetteja kukkia veteen ja päälle tulisi kelluva kynttilä. Tähän tyyliin:

Näiden lisäksi haluan pöytiin pieniä läpinäkyviä tuikkukippoja, joihin tulisi pohjalle violettia koristehiekkaa, niiden päälle valkoisia helmiä (joita olenkin jo ostanut Decora Housesta) ja lopuksi päälle kynttilä.

Violettia saisi varmaankin pöytiin tarpeeksi lisää lautasliinoilla? Pidän kuitenkin siitä, että pöydillä olisi tarpeeksi koristeita, ettei näytä liian tyhjältä, joten voisiko pöytien koristeluun lisätä vielä jotain muuta? Tietenkin paikkakortit, pöytänumerot yms. tuovat vielä oman lisänsä. Mutta sen olen ainakin päättänyt, etten aio tehdä sellaisia kartioita pöytiin, joissa on yleensä menu ja ohjelma tms. En jostain syystä pidä niistäkään ollenkaan :D Mutta ideoita saa heitellä! Mitä teidän pöydistänne löytyy?

Oon vaihtanut mielipiteitäni kyllä näidenkin suhteen jo tuhat kertaa, mutta eikös se ole ihan sallittua, olenhan sentään nainen! ;) Tämä suunnittelu on jotenkin älyttömän hauskaa! Vatsanpohjassa kutisee joka kerta, kun tajuaa että ihan ihkaoikeasti mä suunnittelen omia häitäni! Jännittävää! :)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Talvihäät

Sulho oli ehdottomasti sitä mieltä, että meille tulee talvihäät, kun aloimme suunnittelemaan häidemme ajankohtaa. Päätös tehtiin siis melko nopeasti, sillä minäkin innostuin talvihäistä kovasti! Aina sitä on jotenkin ajatellut menevänsä kesällä naimisiin, niinkuin moni muukin. Mutta kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, talvi tuntuu minusta paljon romanttisemmalta. On pimeää ja saa laittaa paljon kynttilöitä, sekä erilaisia tunnelmavalaistuksia, jäälyhtyjä pihalle ja kiinalaiset lentävät lyhdytkin voisivat olla todella upeat illan pimetessä! 



Talvihäitä suunniteltaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon asioita, joita ei kesähäissä tarvitse. Esimerkiksi juhlapaikkaa etsiessä on huomioitava se, että vieraille on tarpeeksi naulakoita, jonne voi jättää takit ja talvikengät. Myöskään hääparin onnittelut eivät onnistu ulkona, joten juhlapaikalla tulisi olla myös tilaa vastaanottaa vieraat. Olen myöskin miettinyt voisiko alkumaljana olla kuohuviinin tilasta glögiä tai kaakaota lämmikkeeksi? 
Hääkuvaus ulkona saattaa olla myös haasteellista kylmyyden vuoksi. Toivon kuitenkin kovasti että häiden aikaan olisi lunta, jotta kuvista saataisiin kauniita ja ne voitaisiin kuvata ulkona. 




Millaisia asioita te olette huomanneet, mitä erityisesti tulisi ottaa huomioon talvihäiden suunnittelussa?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Jälkiruokapöytä

Me ei M:n kanssa olla oikeen kakkuihmisiä, joten ajatus jostain kermakakusta tai marsipaanista ei meitä kumpaakaan miellytä. Aluksi ajateltiinkin, että ehkä jokin jäädykekakku tai juustokakku voisi mennä, mutta nyt ollaan tultu vähän toisiin ajatuksiin. Onko häissä pakko olla kakkua? Meidän mielestä ei. Siksi me ajateltiinkin, että halutaan pöytä täyteen pieniä herkkuja, josta löytyisi jokaiselle jotakin. Pieniä kuppikakkuja, cake popseja (näistä oon innoissani!) ja muita pieniä leivoksia, kuten porkkanakakkua tai mitä vain!

Erikseen karkkibuffettia me ei aiota hankkia, mutta jälkiruokapöydän yhteyteen voisi laittaa muutamia karkkipurkkeja, jolloin lautaselle voisi ottaa pienen kipon (sellaiset jäätelökupit soveltuisivat tähän varmaan hyvin?) johon karkit voisi laittaa.

Vaikka ravintolaan kuuluukin catering, he sanoivat ettei heillä ole kondiittoria, joten saamme itse tuoda jälkiruoat. Päädyimme siis siihen, että aiomme tehdä koko jälkiruokapöydän itse! Toinen kaasoistani on tehnyt pitopalvelulla paljon töitä, joten hänellä on paljon kokemusta, sekä hänen alaansa on erityisesti jälkiruoat. Joten uskon että meidän herkkupöydästä tulee upea! :)

Tässä hieman inspiraatiota Pinterestistä





Kakun leikkaaminen kuitenkin kuuluu mielestäni häihin, joten aiomme luultavasti tehdä jonkin pienen kakun, jonka saamme sitten leikata.

Mitäs olette mieltä? Millaista jälkiruokaa teidän häissänne tarjoillaan?

torstai 23. lokakuuta 2014

Operaatio hääpukuun sulloutuminen

Kovasti tekisi jo mieli lähteä hypistelemään hääpukuja, mutta hieman koitan vielä itseäni jarrutella. Paljon olenkin jo eri sivustoilta mekkoja selaillut ja eniten taidan pitää merenneitomallisista puvuista! Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen mallisessa mekossa pitäisi olla melko hoikassa kunnossa. En siis ole uskaltautunut mennä vielä kokeilemaan, sillä tarkoitus olisi pudottaa jonkin verran painoa. Voi tokikin olla, ettei sen mallinen mekko sovi minulle ollenkaan! Kaasollani, joka meni kesällä 2013 naimisiin, oli selvä visio millaisen mekon hän halusi mennessään kokeilemaan pukuja, mutta liikkeestä lähtiessään hän olikin varannut itselleen täysin toisenlaisen puvun! Ei sitä ilmeisesti voi tietää, ennen kuin niitä pääsee kokeilemaan. Saa siis nähdä maltanko odottaa pukujen sovitusta ensi kevääseen asti ;)

Tämän tyyppisistä puvuista olen nyt kuitenkin haaveillut:



 Ehkä pidän enemmän sellaisista missä helmaosa alkaisi heti takapuolen alta.. :)



Pohdin tuossa n. 1,5kk sitten, että haluaisin pudottaa painoa jopa n. 20kg ennen häitä. Aloin käymään salilla 3krt viikossa, mutta ruokavalioon tarvittaisiin vielä paljon muutosta, sillä tuloksia ei vielä ole paljoakaan näkynyt. Herkuttelua olen saanut jo vähennettyä, mutta hiilareiden määrä on vielä melkoinen. Myöskin liikuntapuoli taitaa kaivata lisää aerobista. Motivaation löytäminen on ollut  jotenkin hankalaa tällä hetkellä. Ihailen kovasti niitä, jotka ovat saaneet otettua itseään niskasta kiinni ja saaneet upeita tuloksia aikaan.

Tämä asia taitaa kuitenkin olla vain tiukan päätöksen takana, jonka aion tehdä nyt. Minä haluan näyttää hyvältä hääpäivänäni, joten tästä se lähtee. Operaatio hääpukuun sulloutuminen! Minulla on n. 1 vuosi ja 3kk aikaa, joten aion pitää tavoitteeni realistisena: -18kg.
Kaikki vinkit ovat erittäin tervetulleita motivaation ylläpitämisestä hyviin resepteihin!











keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kaasot & Bestman

Meille kummallekin oli samantien selvää, ketkä valitaan kaasoiksi ja bestmaniksi. M valitsi bestmanikseen yhden pitkäaikaisimmista ystävistään. Hän on sitä mieltä, että Suomessa yleensä valitaan vain yksi bestman, joten hän ei halunnut kuin yhden. Itse en taas kahden tärkeän ystävän väliltä halunnut valita, joten minulle tulee kaksi kaasoa.

Toinen kaasoistani on minua vuotta nuorempi serkkuni, joka on ollut paras ystäväni lapsuudesta saakka. Me asuttiin eri paikkakunnilla, mutta heillä oli kesämökki meidän naapurissa, joten me vietettiin lähinnä kesät yhdessä. Kun tuli pidempiä aikoja ettei nähty, muistan kuinka me istuttiin kotipuhelimen äärellä tunteja jutellen. Mulla on myös vieläkin tallella jotain ikuisuuksien vanhoja kirjeitä, joita me joskus läheteltiin. Meistä piti tulla uusi Nylon Beat ja vaikka mitä muuta.. :D Nykyisin me asutaan melko kaukana toisistamme, eikä sen vuoksi nähdä niin usein. Se ei kuitenkaan mielestäni vaikuta meihin millään lailla, vaan aina kun me seuraavan kerran nähdään, me jatketaan siitä mihin jäätiinkin.

Toinen kaasoistani on minua vuotta vanhempi mieheni sisko. Silloin kun me alettiin M:n kanssa seurustella, meistä tuli hänen siskonsa kanssa todella läheiset ystävät. Hän on sellainen, kenen kanssa voi jakaa kaiken ja meidän ajatusmaailma on hyvin samanlainen. Tapaammekin kutsua toisiamme vaimoiksi, sillä silloin kun mies ei ymmärrä, vaimo ymmärtää, tai kun mies ei lähde jonnekin, niin vaimo lähtee.. :D Hän asuu nykyisin Kanadassa aviomiehensä kanssa, mutta facetime on lähes päivittäin kovassa käytössä.

Minulla on myös kaksi tärkeää siskoa, mutta meidän perheessä kaikki ajattelee niin, että kaason tehtävät kuuluvat parhaalle ystävälle, eikä siskoille. Siskot ovat joka tapauksessa tärkeässä roolissa häiden suunnittelussa, vaikkei heillä kaason nimikettä olekaan. :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Juhlapaikka

Meidät siis vihitään Lapuan tuomiokirkossa, niinkuin jo aikaisemmin mainitsinkin. Lapualta emme kuitenkaan löytäneet yhtäkään meille mieleistä juhlapaikkaa, sillä kaivattiin hieman modernimpaa tilaa, jonne mahtuisi n. 100hlöä. Lapualla häitä vietetään lähinnä nuorisotaloilla tai koulujen tiloissa yms, joten lähdettiin suosiolla laajentamaan aluetta, josta juhlapaikkaa etsiä.

Lähdimme Seinäjoelle katsomaan kahta tilaa, joihin molempiin kyllä tykästyimme. Molemmissa oli omat hyvät puolensa. Toinen oli hieman maalaisromanttisempi rakennus, ihanat tiiliseinät ja lämminhenkinen tunnelma, joka sopisi talvihäihin mainiosti. Paikassa olisi ollut valmiina catering, sekä ravintolalla oli a-luvat. Toinen paikka oli taas paljon modernimpi ravintola, jossa on kahden kerroksen korkuudelta yksi seinä kokonaan valtavaa ikkunaa, josta on kaunis näkymä joelle. Ravintolassa oli myöskin valmiina catering, sekä paikassa oli myöskin a-luvat. Molemmissa paikoissa meitä mietitytti juuri tuo, että omien juomien tuominen ei ole mahdollista, jolloin viinin yms hinta nousisi melko huimasti.

Etsiskelimme vielä muutamia juhlapaikkoja netistä, mutta totesimme, että ennemmin otamme meitä miellyttävän juhlapaikan, ja maksamme sitten juomista hieman enemmän. Tulimme siis siihen tulokseen, että varasimme modernimman Framin ravintola B:n. Suuri plussa tässä oli se, että itse tilan vuokraus on ilmainen! En ollut uskoa korviani kun tämän kuulin.. Jos haluamme lisäksi ottaa käyttöömme melko ison eteistilan, siitä tulee hieman maksaa vuokraa.

Erityisesti juhlapaikassa olen innoissani näkymästä joelle! Toivon siis tooodella paljon, että maassa olisi tuolloin lunta ja saisin laittaa paljon jäälyhtyjä ja kynttilälyhtyjä tuomaan tunnelmaa. :) Juhlapaikan sisälle saa myös laittaa kynttilöitä, mikä oli itselleni myös aika iso kriteeri juhlapaikan suhteen.
En malttaisi millään odottaa, että pääsisin laittamaan paikkaa juhlakuntoon! ;)

Millaisia kriteerejä teillä on juhlapaikan suhteen? :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Meidän tarina

Ensimmäisen kerran me tavattiin 8.luokan alussa kotitaloustunnilla. M oli semmonen pikkuinen tyttöjen naurattaja, jonka jutuille nauroin jo alusta asti. Meistä tuli tosi hyvät ystävät nopeasti. M on aina ollut sellainen, että se kulki tyttöporukassa koulussa. Me kuitenkin nähtiin aina kahdestaan vapaa-ajalla. Me molemmat "seurusteltiin" (haha miksikä jotain yläasteseurusteluja voi sanoa… :'D) toisten ihmisten kanssa välillä, ja molemmin puolin oltiin taas salaa ihastuneita toisiimme, muttei sitä koskaan ääneen sanottu. Mehän oltiin vaan parhaita kavereita. Yleensä me hengailtiin niillä kotona, käytiin elokuvissa ja nukuttiin öitä teltassa niiden takapihalla, makoiltiin sängyllä ja juteltiin. M:n seurassa on ollu aina jotenkin hirveen helppoo. Ei tarvinnu miettiä mitä toinen ajattelee jos mä sanon näin tai teen näin. Aina oon saanut olla oma itseni.
Välillä oli lukiossa pidempiä aikoja ettei nähty. Käytiin eri lukioita ja silloiset poikaystävät (toi kuulostaa että niitä olis ollu kauheen monta, hah, niitä oli siis kaksi! :D) eivät ehkä kauheesti siitä pitäneet, että mulla oli niin hyvä ystävä, joka oli poika.  Toisinaan taas tuli putkia että nähtiin tosi useasti. Lukion jälkeisen kesän jälkeen olin lähdössä vuodeksi au pairiksi Lontooseen. Sitä ennen me nähtiin aika paljon ja muistan kuinka lentokentällä mä itku kurkussa soittelin kuinka mun tulee ikävä. Skype oli Lontoossa melko kovassa käytössä.
Muutaman kuukauden Lontoossa olon jälkeen sain puhelun äidiltä, että mun rakas isäpuoleni oli nukkunut pois. Se oli meidän perheelle todella kova kolaus. Lähdin välittömästi seuraavana aamuna kahdeksi viikoksi Suomeen. Kukaan ei pystynyt mua hakemaan lentokentältä, joten soitin M:lle, joka lähtikin sitte hakemaan. Sen kahden viikon aikana M oli mun tukipilari. Kun kaikki oli hajalla, se oli ainut joka sai mut välillä hymyilemään ja hetkeksi unohtamaan. E taidettu nukkua yhtäkään yötä sinä kahtena viikkona erillään, mun ei tarvinnut olla yksin.
Muutama päivä ennen kuin mun piti lähteä takaisin Lontooseen, tajuttiin, että ehkä me ollaankin muutakin kuin ystäviä. Se tunne oli todella outo, sillä mehän oltiin oltu ystäviä jo viisi vuotta. Silti se tuntui äärettömän oikealta.
Kuukauden verran olin vielä Lontoossa, kunnes totesin että haluan palata Suomeen. Jokapäiväiset itkupuhelut äidin ja M:n kanssa, eihän siitä tullut mitään. Halusin kotiin. Sain sovittua host-perheeni kanssa järjestelyt ja pääsin lähtemään. M:lle tein pienen yllätyksen, sillä tulin viisi päivää kotiin aikaisemmin kuin olin kertonut tulevani. Se ilme oli niiiiin näkemisen arvoinen!!
Ja sillä tiellä ollaan edelleen. 4 vuotta on takana yhteistä tietä, johon on mahtunut jo kaikenlaista! Kihlauduimme jo 10kk seurustelun jälkeen, kun M tuli ensimmäisille lomille armeijasta. Väliin on mahtunut jo 2 vuotta inttileskeyttäkin, mutta nyt asustelemme yhdessä Helsingissä. M opiskelee liikennelentäjäksi ja minä luokanopettajaksi. Seuraava suuri etappi onkin alttarille asteleminen, jolloin musta tulee mun parhaan ystävän vaimo! :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tästä se lähtee!

Melko pitkään mietin, lähtisinkö kirjoittamaan tulevista häistämme blogia. Itse rakastan lukea toisten blogeja, oli kyse sitten häistä, matkailusta tai tavallisesta perheen arjesta! Päätimme jo viime keväänä hääpäivämme, mutta vasta nyt uskaltauduin itsekin tänne hääblogien maailmaan. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen blogini, vaan olen aiemmin kirjoitellut ajastani au pairina Lontoossa, sekä tällä hetkellä kirjoittelen myös matkastani luokanopettajaksi. Täällä saan siis hössöttää ja ideoida sydämeni kyllyydestä, silloin kun puolisoa ei enää kiinnosta kynttiläkippojen malli tai kukkakimpun valinta! ;D

Olemme kihlautuneet jo reilut kolme vuotta sitten (josta kirjoittelen varmasti myöhemmin), ja viime keväänä tulimme siihen tulokseen, että nyt olisi viimein aika ottaa askel eteenpäin, nimittäin alttaria kohti! Hääpäivämme on 06.02.2016, johon onkin vielä reilusti aikaa. Aikaa on siis enemmän kuin loistavasti suunnitteluun ja niiden muuttumiseen tuhanteen kertaan! ;)

Meidät vihitään Lapualla tuomiokirkossa, sillä siellä me olemme tavanneet, sekä meidän molempien perheet asuvat siellä. Päätös oli selkeä, vaikka Helsingissä nykyisin asustammekin. Lapua on meille kuitenkin se koti, joten se tuntui luontevalta valinnalta. Helsinki ei ole myöskään ehkä se kahden opiskelijan budjetille sopivin valinta..

Suunniteltuna on jo melko pitkälle värimaailmaa ja koristeluita, mutta niistä myöhemmin! Nyt taidan siirtyä näkemään unia häämekoista ja alttarille kävelystä. ;) (Vaikkakin aikaisemmat unet ovatkin olleet kauhukuvia kirkosta myöhästymisestä ja koristeiden unohtelusta Helsinkiin,hmh.. :D)